Metsälenkkiä 26.5.2010 klo 15.22

Tänään oltiin metsälenkillä. Aamupäivällä Demi oli 4tuntia yksin kotona ja kun tulin kotiin tytön häntä heilui vimmatusti ja riemu oli suuri :D

Metsällä Nemo ei taas välittänyt Demistä. Nettaa Demi tuntui ärsyttävän välillä tahallaan ja Netta näytteli hammaskulmiaan välillä vaikka saikin nakkia. Yhdessä kohtaa Netta näytteli Demille kulmiaan, mutta Demi ei uskonut ja silloin Netta hyökkäsi perään. Tilanne oli vähän sekava, koska itse tietysti syöksyin maahan koirien perään, mutta en ainakaan nähnyt että Netta olisi koskenut hampaillaan Demiin. Netta käänsi Demin selälleen ja piti etutassujen välissä. Eikä Netta pitänyt Demistä kiinni. Demi tietysti kiljui koska pelästyi niin paljon, mutta kun sai nakkia niin kiljuminen loppui siihen paikkaan. Tutkin Demin heti läpikotaisin, eikä aristanut mitään, eikä turkista edes löytynyt kuolaista kohtaa joten Netta tuskin koski hampaillaan Demiin.

Voi olla että Netta vain alisti Demin selälleen koska Demi ärsytti liikaa, mutta kun on ennen nähnyt Netan hyökkäävän tosi tarkoituksella, sitä automaattisesti juoksee tilanteeseen mukaan erottamaan koiria. Jatkettiin lenkkiä ja Demi oli vähän varuillaan, ei siis pomppinut Netan naaman edessä. Kuitenkin koirat kävelivät vierekkäin ja Netta välillä mulkoili Demiä, mutta ei näytellyt kulmiaan tai muutenkaan puuttunut Demin menoon.

Hyvin kuitenkin tuo tilanne meni, koska Netta ei hyökännyt tosissaan vain varoitti siitä ettei kannata ärsyttää liikaa ja kuitenkin kun tultiin parkkipaikalle jossa Netta ja Nemo menivät autoon, laskeuduin muutamia kertoja Netan eteen Demi sylissä ja koirat haistelivat kirsut vastakkain hetken aikaa joka kerta. Jos Netta tosissaan olisi hyökännyt, se ei edes katsoisi Demiin päin.

Reissu tuli vähän pitkäksi, koska olimme puolivälissä lenkkiä kun Netta alisti Demin ja syöksyin maahan ja kun olimme jo lähellä metsän reunaa tulossa takaisin päin, huomasin että kotiavaimet ovat tippuneet taskusta. No ei ollut kysymystäkään että olivat tippuneet sinne missä pyörin maassa. Takaisin siis, otin Demin sillä matkalla syliin, koska oltiin tehty jo pitkä lenkki. Sieltähän avaimet löytyivät :)