Tänään oltiin taas treenailemassa agilitya. Mielessä oli kyllä pyörinyt ajatus että etenemme hurjaa tahtia ja pakkohan se jossain kohtaa on tultava pysähdys etenemiseen. Myös isäni muistutteli että tytöt on vasta alussa, ja on parempi edetä maltillisesti. Tänään haukkasin liian ison palan ja tein pitkän ja haastavan radan tytöille. No, kumpikaan ei rataa suorittanut puhtaasti kertaakaan, ja hyvä niin koska tytöt on kuitenkin agilityssa aloittelijoita enkä halua että tytöt tekee agilitya hullunkiilto silmissä. Enkä halua sitä itsellenikään.
Kun ystäväni Elina kirjoitti muutama päivä sitten blogissaan juurikin agilitysta ja siihen suhtautumisesta, mietin itsekin omaa suhtautumista agilityyn. Meillä agility harrastus nyt on aivan alussa mutta jos lähtökohta on saavuttaa suuria heti alussa, ollaan jo heti väärällä polulla.
Kun Hani oppi niin hurjaa vauhtia tuli jo ajatus mieleen että pitäisikö ensi vuonna lähteä kisaamaan. Tänään päätin että ei. Agility saa olla meille hauska harrastus jossa tytöt saa hyvää liikuntaa.
Treenattiin tänään sitten tyttöjen kanssa keppejä. Hani alkoi jo mennä ihan hyvin, alla video Hanun kepeistä. Demillä oli vielä vähän vaikeuksia mutta eiköhän Demikin kepit vielä opi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti