Taas on ollut viikonloppu täynnä juhlaa. Tähän huhtikuun keskivaiheille osuu aina neljät tärkeät synttärit (mm. omani ja poikamme). Sunnuntaina oli vielä Luupää treffit, jonne tuli valokuvaaja Kimmo Karvinen, joka kuvasi kaikki paikalla olevat koirat :) Laitoin Demin ja Hanin "yksilö" kuvassa samaan kuvaan, koska meidän tytöt kulkee lähes aina kuitenkin kahdestaan reissuilla ja kisoissa. Demi on juuri nyt ihan "kalju" runsaan karvanlähdön jäljiltä, joten kuviin nyt ikuistui ruipelo-Demi :D
Perjantaina postissa tuli Belgiasta Demin suuren tittelin vahvistus. KoiraNettiin titteli vahvistui eilen maanantaina :) Vähän eri meininki kuin vuosi sitten. Eilisestä tasan vuosi sitten Demin tassun leikkaushaava repesi ja juostiin tytön kanssa päivystyksessä. Tassu onneksi parani lopulta kunnolla vaikka siihen aikaa menikin. Nyt sitten juhlittiin Demin suurimman tittelin vahvistusta :)
Kansainvälinen muotovalion titteli on meille aika merkityksellinen. Kun Demi tuli taloon, Demi tuli aivan täysin kotikoiraksi. Silloin ajatuksena oli ehkä agilitya vähän kokeilla. Kun näyttelyistä sitten innostuttiin, menestyksen saaminen tietysti lisää harrastuksen innokkuutta. Kun Demi ensimmäisen sertinsä Turussa sai, en olisi ikinä silloin uskonut että tässä sitä nyt ollaan, kahdeksan tittelin tyttösen kanssa :D Ulkomaille meneminen sai odottaa, ajattelin että kunhan ensin Suomessa todistaa että on menestyvä, niin lähdetään sitten. Kun Demi sitten valioitui Suomeen, ajatukset ulkomaista heräsivät. Eka reissu tehtiin sitten Viroon Elinan, Harrin ja Tiinan kanssa porukalla, ja jo sitä reissua tehdessä varattuna oli matka Ruotsiin kuukauden päähän. Sen jälkeen maita alkoi kertyä ja kokemus tuo varmuutta, ja viimeisimpänä lähdettiin Valko-Venäjälle, maahan jonne en oikeasti koskaan ajatellut meneväni, mutta Demillä oli sitten toiset suunnitelmat :D
Vaikka Demille menestystä on upeasti tullut, Demi ei ole koskaan ollut "se ROPpi koira", siis sellainen, joka on lähes poikkeuksetta aina ROP/VSP. Demin kanssa jokainen voitto, jokainen sijoitus, jokainen titteli ovat olleet hienoja hetkiä joita ei ole koskaan pitänyt itsestäänselvyytenä. Ja tämä suurin titteli on kaikista vähiten se itsestäänselvyys. Kansainväliseen muotovalioon vaaditaan hyvää menestystä eri maissa. Neljä cacibia, kolmelta eri tuomarilta, kolmesta eri maasta ja ensimmäisen ja viimeisen välissä vähintään vuosi. Viimeinen cacib antoi odottaa itseään lähes vuoden, joten kun se saatiin Jyväskylässä marraskuussa, tuntui se aika uskomattomalta :)
Tällä hetkellä Demi on tosiaan kaljuna karvanlähdön jäljiltä, joten näyttelyreissuja ei ole nyt suunnitteilla. Kahteen maahan olisi halukkuutta lähteä, kunhan niiden aika koittaa. Ja vaikka Demillä noita titteleitä kasa jo on, sama pikku "kotikoira" Demi meille on edelleen :)
Vahvistettu C.I.B
Hani ja Demi
Hani ja Demi
Demi ja Hani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti